Omitunen ”uusi” sieni saa kaikki näkemään samanlaisia harhoja. Onko sellainen edes mahdollista?
Psykedeeliset sienet ovat siirtymässä shamaanien pusseista viralliseen lääketieteeseen kovaa vauhtia. Esimerkiksi Psilocybe-sienistä (madonlakit) julkaistaan uusia tutkimuksia viikottain. Ne antavat lupaavia tuloksia mitä moninaisimpien sairauksien hoidossa.
Mutta lääkevaikutusten lisäksi psykedeelisillä sienillä on tuo toinen puolensa, niiden psykedeeliset vaikutukset, jotka asettavat haasteita käsityksille ihmisen tietoisuuden luonteesta ja viime kädessä koko maailman ominaisuuksista.
Viime aikoina on laajalti kirjoiteltu eräästä “uudesta” psykedeelisestä sienestä, Lanmaoa asiatica. Sillä ei tietääkseni ole suomenkielistä nimeä. Joka tapauksessa se kuuluu tatteihin. Se elää ainakin Kiinan Yunnanissa, Filippiineillä ja Papua-Uudessa Guineassa, mutta luultavasti sen levinneisyys on paljon laajempikin. Sen sukulaisia on löydetty viime vuosina eri puolilta, myös pohjoisilta leveysasteilta.
Se on kuulemma oikein hyvä ruokasieni, mutta sillä on sellainen kummallinen ominaisuus, että melkein kaikki jotka sitä käyttävät heikosti kypsennettynä, saavat samanlaisia hallusinaatioita: he näkevät pikkuväkeä. Ne ovat suurin piirtein ihmishahmoisia, parin sentin korkuisia, ja niitä on tavallisesti näkyvissä useita, joissain tapauksissa jopa satoja.
Filippiiniläisessä kansanperinteessä näiden hahmojen, joista siellä käytetään nimeä anisit, uskotaan asuvan maan alla tai vanhoissa puissa, luolissa tai termiittikeoissa.
Uusi tuntematon psykedeeli
Näihin sieniin viitataan Kiinassa eräissä teksteissä jo noin 1700 vuotta sitten, mutta tieteellisesti ne on varsinaisesti kuvattu vasta toistakymmentä vuotta sitten. Kuitenkin niistä tiedettiin tieteenkin piirissä jo 1960 -luvulla ja esimerkiksi sveitsiläinen Albert Hoffmann, joka tunnetaan LSD:n keksijänä, yritti uuttaa esiin niiden tehoainetta, mutta ei onnistunut siinä.
Hofmann epäonnistui koska hän etsi perinteisiä alkaloidipohjaisia psykedeelejä. Mutta Lanmaoa asiatica ei sisällä psilosybiiniä tai muita tunnettuja indoleita. Sen koko genomi on nyttemmin kartoitettu, ja tiedämme että siltä puuttuvat täysin ne geenit ja biosynteettiset reitit, joita tarvitaan psilosybiinin tuottamiseen. Se ei siis ole biologisesti sukua perinteisille ”taikasienille”.
Sienestä ei ole löydetty myöskään iboteenihappoa tai muskimolia, jotka aiheuttavat punakärpässienen (Amanita muscaria) houretiloja. Koska kaikki tunnetut psykedeelit on suljettu pois, sieni ilmeisesti sisältää tieteelle täysin tuntemattoman psykoaktiivisen yhdisteen. Sellaista Hofmann ei osannut etsiä eivätkä hänen analyysimenetelmänsä tunnistaa.
Perinteiset psykedeelit toimivat pääasiassa aivojen serotoniinireseptorien kautta, ja näyt riippuvat ihmisen omasta mielestä ja sen tilasta. Lanmaoa asiatica taas pakottaa lähes kaikki näkemään täysin saman asian, noita pikkuihmisiä. Se tekee siitä tieteellisesti poikkeuksellisen kiinnostavan.
Millainen maailma on todella?
Shamanistit kysyvät: entä jos nuo otukset ovat oikeasti olemassa jossain fyysisen maailman ulkopuolisessa tilassa? Miten mikään kemikaali voisi pakottaa ihmiset näkemään tarkalleen samanlaisia harhoja?
Riippumatta siitä, mitä tämän sienen tutkimus paljastaa, viime vuosikymmeninä on myös tutkijapiireissä taas kysytty yhä vahvemmin: onko tietoisuus sittenkään aivojen tuottama ja siksi kehoon sidottu ilmiö vai ovatko aivot kenties vain väline joka välittää tietoisuuden fyysisen kehon käyttöön?
Tai vielä laajemmin: onko maailma ylipäätään vain fysikaalinen ilmiö vai onko fysikaalinen todellisuus kenties osa jotain paljon suurempaa kokonaisuutta, joka on olemukseltaan jotain muuta? Kvanttifysiikassahan todellisuus ottaa muotonsa vasta kun se havainnoidaan. Mitä se oikeasti tarkoittaa, on kiistelty jo yli sata vuotta.
Pitkän melko puhtaasti materialistisen kauden jälkeen on taas merkittäviä tutkijoita, jotka aivan vakavissaan keskustelevat esimerkiksi siitä, onko maailmankaikkeus sittenkin pohjimmiltaan tietoisuutta niin kuin idän uskonnoissa ja filosofioissa on jo tuhansia vuosia esitetty.
Silloin fysikaalinen todellisuus olisi vain yksi kosmisen tietoisuuden ilmentymä, eikä välttämättä edes mitenkään keskeinen osa sitä. Ihmisen tietoisuus olisi sen sirpale jonka kautta kosmos katsoo itseään.
Siinä tapauksessa ei olisi mitenkään yllättävää että todellisuuksia ja olemisen muotoja olisi paljon enemmän kuin me fyysisinä olentoina havaitsemme. Shamanismin mukaan noita todellisuuksia on ja niitä kansoittavat erilaiset ihmisille vieraat olennot.
Niin tai näin, tonttusieni on tosiasia, ja kunhan tutkijat löytävät sen tehomolekyylin ja sen kohteen ihmisen aivoissa, se voi hyvinkin avata jonkun uuden tavan ymmärtää ihmisen tietoisuuden muodostumista.
