Moni on lapsena kuullut lauseen ”Lukisit vähemmän ja tekisit sen sijaan jotain terveellistä”. Nykyisin alkaa olla tutkimusnäyttöä siitä, että lukeminen se vasta terveelllistä onkin. Ei se tietenkään ole liikunnan ja terveen ravinnon korvike, mutta on se oikeasti terveellistä, toisella tavalla. Se jopa torjuu dementiaa. Dementia… mikä se on? Jos et muista, olet ehkä lukenut elämässäsi liian vähän.
Professori Barbara Sahakian ja Christelle Langley Cambridgen yliopistosta julkaisivat äskettäin katsauksen lukemisen terveysvaikutuksiin. Heidän mukaansa niitä siunaantuu riippumatta siitä mitä lukee ja miten, ja lisähyötyjä saa vielä jos lukee sosiaalisesti, siis esimerkiksi lukukerhossa tai vaikka lapsilleen. Paitsi että lukeminen pitää kansalaisen poissa pahanteosta, se myös muun muassa torjuu dementiaa.
Sahakian työtovereineen on havainnut että lapsilla jotka alkavat lueskella huvikseen jo nuorella iällä, on keskimääräistä parempi keskittymiskyky ja muisti, vahvempi elämänhallinta, paremmat oppimissuoritukset myös myöhemmin elämässä, vähemmän mielenterveysongelmia ja terveellisemmät elämäntavat, kuten enemmän unta ja vähemmän ruutuaikaa.
Huhhuh, melkoinen lista. Minä hengästyin jo kirjoittaessani sitä. Toki tällaisissa tilastollisissa tutkimuksissa joutuu aina kysymään mikä on syy ja mikä seuraus, sillä voihan ajatella, että lukemisharrastuksen pariin hakeutuvat todennäköisemmin lapset joilla jo on nuo ominaisuudet.
Se on varmasti osaselitys, mutta toisaalta me tiedämme että lapsuudessa ihminen on erityisen muotoutuvassa vaiheessa, ja silloin omaksutut tavat ja saadut kokemukset rakentavat pysyviä tai ainakin hyvin kestäviä asenteita, tapoja ja mieltymyksiä.
Tulee mieleen esimnerkiksi vanhin poikani, joka osasi lukea jo alle 5-vuotiaana – hän oli itsekseen oppinut sen- mutta inhosi lukemista. Inho jatkui kouluikään asti, ja kun hän sitten ensimmäisellä luokalla ei vieläkään halunnut vapaaehtoisestui lukea mitään, ei koulukirjojakaan, minä olin siitä jossain määrin huolissani.
Toiveikkaasti kuitenkin jätin koko ajan pöydille lojumaan erilaisia kirjoja lastenkirjoista romaaneihin ja tietokirjoihin siinä toivossa että joku niistä tärppäisi. Kerran sitten näin hänet sohvalla selailemassa Montgomery of Alameinin mainiota teosta Sodankäynti kautta aikojen. Ensin hän selaili sen kuvat, sitten luki alusta loppuun koko paksun teoksen – ja hänestä tuli intohimoinen lukija, ei sotahullua vaikka lukuharrastus alkoikin niin militaarisessa kontekstissa.
se dementia-asia…
Sahakianin mukaan varhaisen lukemisen hyödyt tietysti korostuvat kirjallisissa yhteyksissä, mutta ulottuvat myös esimerkiksi matemaattisiin kykyihin. Myöhemmällä iällä ne näkyvät muun muassa parempana stressinhallintana, kehittyneempänä empatiana ja yleisesti ottaen suvaitsevampana asennemaailmana. Lukemista aktiivisesti harrastaneilla dementia tulee usein myöhemmin ja lievempänä, jos tulee.
Viime vuosina on alkanut olla näyttöä siitä, että nämä ja monet muut tilastollisesti havaitut vaikutukset ovat itse asiassa ainakin osittain neurologisia, eli ne ovat seurausta aivoissa tapahtuvista mitattavista muutoksista. Lukeminen ON terveellistä.
Entä sitten kirjan kirjoittaminen? Sehän se vasta vaatii intensiivistä lukemista, joten voisin kuvitella että se on terveellistä myös. Paitsi jos se raunioittaa sinun taloutesi, tuhoaa ihmissuhteesi ja johtaa sinut mieron tielle.
Ei kirjoista oikean elämän korviketta kannata tehdä niin kuin ei mistään muustakaan yhdestä asiasta. Elämä on laiffia niin kuin Matti Nykänen sanoi.
Ja laiffi on parhaimmillaan kun se on runsasta ja rehevää niiin kuin rikkaruohojen täyttämä kesantopelto.
Lähde: Reading and associations with brain health, cognition, wellbeing and mental health, Psychological Medicine (2026). DOI: 10.1017/S0033291726105625
