Fysiikassa ja monissa vanhoissa mystisissä suuntauksissa on leikitelty ajatuksella, että maailma ei olisikaan yksiselitteinen, selkeää rataa kulkeva juna, vaan jotain paljon monimutkaisempaa. Yksi versio tästä teemasta on maailmankaikkeus, joka jatkuvasti jakautuu lukuisiin versioihin, niin kuin haarautuva puu. Fysiikassa tämän ajatuksen eri versiot tunnetaan kvanttimekaniikan moni-maailma -tulkintana.
Yksi ajatuksen apostoleista oli amerikkalainen Hugh Everett III (1930 – 1982), joka esitti oman tulkintansa siitä John Archibald Wheelerin ohjaamassa väitöskirjassa ”On the foundations of quantum mechanics” 1957. JAW piti työtä nerokkaana, joten mikä minä olisin sanomaan ettei se muka olisi sitä. Myöhemmin Wheeler tosin sanoi, että Everettin teoria tuo liikaa metafyysistä painolastia mukana kannettavaksi. Hugh Everett itse jätti akateemisen fysiikan pian ja siirtyi työskentelemään mm. ydinaseiden parissa Pentagonissa, jossa iso osa hänen työstään on edelleen luokiteltu salaiseksi.
Metafysiikasta viis, Erik Mattson elää maailmassa, jossa Hugh Everettin teoria jossain muodossa on totta, ja se ainakin osin selittää Mattsonin omalaatuisen ja ehkä traagisenkin elämänkohtalon. Mutta osansa on myös Mattsonin itse tekemillä valinnoilla, joten Everettiä ei voi syyttää ainakaan kaikesta.
