Kumpi oli ensin, muna vai kana? Ei – alussa oli sana!
Näin runoilivat Eput joskus 1980-luvulla. En tiedä levytettiinkö biisiä koskaan, mutta Saarelan Mikko sitä aina toisinaan bileissä soitti ja lauleskeli.
Ja se on niin totta. Ihmisen kulttuuri varsinaisessa mielessä alkoi kasvaa vasta kun luolamies sanoi toiselle ensimmäisen sanan, ja toinen vastasi, ja huhu uudesta keksinnöstä alkoi levitä ihmisapinapiireissä, ensin heiluttamallla villisti käsiään, ja sitten tuon sanan kautta.
Kirjallisuudessa sanaa juhlitaan jokaisen kirjan jokaisella sivulla. Onko siis ihme että sanoihin voi rakastua? Esimerkiksi minun yksi mieliharrastuksistani on SANAKIRJOJEN lukeminen, niin kotimaisten kuin muidenkin sellaisten kielten, joita kuvittelen osaavani tai ainakin olen opettelevinani.
Niinpä minä tongin aina kirpparien sanakirjahyllyjä, joista löytyy nykyisin miltei nollahinnalla monenlaisia aarteita. Vain taskusanakirjoja en juuri keräile. Hyvässä sanakirjassa sanalle annetaan muitakin kuin yksi merkitys. Siellä hekumoidaan sanojen monimielisyydellä ja eri aikakausien kulttuurikerroksilla niin että sanat asettuvat osaksi käyttöympäristöään, eli tätä ihmisen maailmaa, joka on niin jännittävä ja mielenkiintoinen.
match made in heaven
Vanha ruotsinkielen sanakirjani alkoi noin 50 vuoden palvelun jälkeen hajota käsiin, ja minä päätin murhemielin luopua siitä. Murhemielin, sillä olin jakanut sen kanssa aikaani enemmän kuin monen ystävän. Pistin sen pöydän kulmalle heittääkseni sen illalla paperinkeräykseen ja menin kierrätyskeskukseen. Ja kas, eikö siellä ollutkin ilmaiskirjojen laatikossa saman kirjan korkkaamaton laitos, niin siisti, että sitä tuskin oli käytetty lainkaan. Sen täytyi olla kohtalo. Lea Lampenin sanakirja ja minä kuulumme yhteen. A match made in heaven.
Tavallisten sanakirjojen lisäksi on valtavasti erikoissanakirjoja, kuten vaikkapa etymologisia sanakirjoja, joista voi nähdä sanojen juuret ja muinaisia merkityksiä. Minulla on myös useita kalastus- ja kala-aiheisia sanakirjoja, ja tekniikan, taiteen, lääketieteen, biologian, geologian ja metsätieteen ja -talouden sanakirjoja. Niitä lukiessaan oppii paljon asioita.
Minulle kelpaavat luettavaksi melkein kaikki sanakirjat: aakkoselliset yleissanastot, temaattiset sanastot, slangisanastot, etymologiset sanakirjat… jopa sitaattikokoelmat. Niissä juhlitaan peräkkäin pantuja suhteellisen lyhyitä sanajonoja, joissa joku on onnistunut SANOMAAN jotain erityisen hienosti.
Sanakirjojen lähisukulaisia ovat kirjat, joihin on koottu sanontoja. Riemukasta luettavaa ovat esimerkiksi tunnettujen ihmisten viimeiset tokaisut ennen kuolemaa. Ne ovat monesti ajatuksia herättäviä, joskus viisaita ja syvämietteisiä, joskus humoristisia, joskus taas naurettavia. Aina ne kertovat jotain ihmisen persoonasta ja hänen ajastaan ja sosiaalisesta ympäristöstä.
Tulee mieleen esimerkiksi muuan ranskalainen markiisi, jota oltiin aamulla viemässä giljotiinille Ranskan vallankumouksen pyörteissä. Hänelle tarjottiin rauhoitukseksi lasillista sherryä. ”En koskaan juo alkoholia ennen puolta päivää”, mies vastasi ylpeästi päätään keikauttaen. ”Jos juon ennen lounasta, saan siitä aina päänsärkyä.” Tällaisen sammakon välttämiseksi kannattaa omat viime sanat suunnitella ja harjoitella etukäteen, että ne varmasti tulevat oikein.
”That’s one small step for man, one giant leap for mankind” ei ollut spontaani oivallus, vaan sitä oli Neal Armstrong miettinyt kuukausia etukäteen. Hänen oli kuitenkin tarkoitus sanoa ”That’s one small step for a man, one giant leap for mankind”. Hän väittää sanoneensakin niin kuun pinnalle astuessaan, mutta ilmeisesti hän mutisi artikkelin ”a” niin että se ei nauhalta kuulu, ja niin lauseen merkitys muuttui.
Yksi suosikeistani on kokoelma, jonne on koottu kaikki Shakesperen teksteistä löytyvät solvaukset. Niitä on paljon. Aikakausi oli verbaalisesti värikäs, ja Shakespeare puhujana varmaan sieltä hävyttömämmästä päästä. ”You’ll be rotten ere you be half ripe…” Tämäkin on edelleen hyvin käyttökelpoinen solvaus oikeassa paikassa, ”…you freckled whelp hag-born!”
Jos minut karkotettaisiin autiolle saarelle ja saisin ottaa mukaani yhden ja vain yhden kirjan, se olisi joku iso sanakirja, jonka parissa voisi käyttää loputtomasti aikaa. Mikään romaani ei siihen pysty. Minkä kirjan sinä ottaisit?
