Kuvassa on koira. Ei mikä tahansa koira vaan karjalankarhukoira Panu, joka oli lapsuudessa minun perheeni jäsen noin kuuden vuoden ajan. Jos minä kirjoittaisin muistelmani, mikä ei tule tapahtumaan, Panulla ja muilla koirilla joita minulla on ollut kunnia tuntea läheisesti, olisi niissä iso osansa. Ne olisivat paljon tärkeämpiä kuin yksikään minun tapaani kuninkaallinen, valtionpäämies, kuuluisa kulttuurihenkilö tai urheilija. Minun elämäni henkilöistä vain perheenjäsenet ja muutama läheisimmistä ystävistäni saisi minun tarinassani enemmän tilaa per kuono.
Ihmisistä kohtuullisen iso prosentti on koirien ystäviä, ja jokainen meistä koirien ystävistä tietää miten suuri merkitys koiralla voi olla ihmisen elämässä. Kuitenkin muistelmissa ne yleensä tuskin mainitaan: missä ovat kaikki muistelmien koirat?
Koira on ystävä, opettaja, toveri, ja rakkauden, ilon ja usein lohdutuksen tuoja. Se on olento josta kannetaan vastuuta ja joka vastaa siihen omalla tavallaan, aina pyyteettömästi, ja monesti ratkaisevasti. Se on minua parempi olento, jonka hyvyys saa minut monesti häpeämään itseäni. Koiran kanssa vietetty laatuaika voi varsinkin lapsena ja vanhuudessa olla iso osa ihmisen elämästä. Ihminen joka on lapsena kasvanut koiran kanssa, on minun kokemukseni mukaan yleensä ihmisenä kypsempi kuin sellainen jota on pienenä varjeltu eläinten vaikutukselta. Koirat auttavat tekemään monesta meistä ihmisen.
Etsiessäni kirjoja kierrätyskeskusten kirjahyllyistä minusta on ollut viihdyttävää aika ajoin huomata että taas tuokin tuttava on kirjoittanut muistelmansa. Kun niitä selailee, löytää tavallisesti pitkän kavalkadin erilaisia julkisuuden henkilöitä, joiden kanssa kirjan kirjoittajalla on ollut kunnia olla tekemisissä. Juuri tuo julkkistuntemisten suuri määrä raportoidussa elämänjuoksussa ilmeisesti useimmiten onkin toiminut kimmokkeena joka perustelee kirjoittajan oman tärkeyden maailmankaikkeudessa, ja siis suorastaan painostaa kirjoittamaan omat muistelmat.
Se on minusta mielenkiintoista. Se antaa erityisen kuvan kirjoittajien suhteesta maailmaan ja elämäänsä. Mikä todella on tärkeää ja mikä vain lastuja ja kuivia lehtiä elämän virrassa? Lastuja tulee ja lastuja menee, mutta jos olet kerran tuntenut jonkun koiran läheisesti, et unohda sitä koskaan, ainakaan ennen kuin dementia tai vanha kunnon Altsu saa sinut unohtamaan muutkin läheisesi. Missä ovat muistelmien koirat ja muut eläimet?
