Hypnozone on vyöhyke, jossa kirjallisuus mesmeröi mielen. Se merkitsee fantasiaa ja science fictionia ja vähän muutakin, periaatteessa aina kirjallisuutta jolla on jokin tarkoitus, syvempi sisältö. Lukija joko löytää sen tai ei, makujensa, mieltymystensä, asenteidensa, tietämyksensä ja ymmärryksensä tai sen puutteen mukaan. Kukaan ei ymmärrä kaikkea eikä kaikkien tarvitse ymmärtää mitään. Sellainenkin mitä ei ymmärrä, saattaa olla nautittavaa.
Kuka esimerkiksi ymmärtää appelsiinin? Tai kastemadon? Tai viinin? Ja mitä se ymmärtäminen edes tarkoittaa?
Hypnozonen kirjat ovat saatavissa vain digitaalisina. Miksi? Minä uskon että me olemme lopultakin lähestymässä aikaa jolloin puita ei enää kaadeta kirjojen painamiseksi. Vaikka rakastankin painettuja kirjoja ja minulla on niitä kotona paljon enemmän kuin on ollut taloudellisesti perusteltua hankkia, minä mieluusti vastedes säilytän kasvavana jokaisen puun joka menisi minun tekstieni painamiseen. Eivät ne ole yhdenkään elävän puun arvoisia.
Kirja on vain muistiin merkittyä puhetta. Puhe on liikkuvaa ilmaa. Ilma taas on hajuton ja mauton kaasu jota ei edes näe, jos se on puhdasta. Mutta puu on elävä olento, ja jokainen elävä olento on ihme sellaisenaan.
Oletko koskaan ajatellut, kumpi on ihmeellisempi ja monimutkaisempi, tuhannen euron älykännykkä vai pellon laidalle korjuussa unohtunut peruna? Peruna tietysti. Älykännykkä on perunan yksittäiseen soluunkin verrattuna naurettavan alkeellinen. Elävä puu on kokonainen universumi. Sähkökirja on ekologisempi ja siksi vastuullisempi valinta.
Entä sitten tämä jakelutapa, kustantajien ja kirjakauppojen ulkopuolella. Jos se kiinnostaa, lue blogini Kirjallisuuden ekosysteemit tai Kirjaston idea 2000-luvulla. Minä uskon että suhteellisen lähitulevaisuudessa useimmat kirjailijat julkaisevat kirjansa itse.
Teoksen v. 2013 julkaisemaa Unikuningasta lukuunottamatta tämän saitin kirjat ovat olemassa vain sähköisinä DRM-suojattuina tiedostoina. Suojaaminen on osa näiden kirjojen artistista ideaa. Ne eivät ole osa nykyistä kaunokirjallisuuden ekosysteemiä, joka nostaa kirjan myyntihintaa rakentamalla tarpeettomia pitkiä arvoketjuja kirjoittajan ja lukijan väliin. Suoramyynti kirjailijalta lukijalle tekee ketjusta mahdollisimman lyhyen ja tuo kirjan lukijalle edullisesti, samalla kunnioittaen kirjoittajan oikeutta saada työstään asiallinen korvaus symbolisen kirjastokorvauksen sijaan.
Hypnozonekirjat
Miksi kirjoitan mieluummin science fictionia ja fantasiaa vaikka suurin osa kaunokirjallisuudesta käsittelee lähinnä ihmissuhteita? Siksi että sinulla ja minulla on elämää ja ihmissuhteita omastakin takaa. Todellisten ihmissuhteiden rinnalla keksityt suhteet ovat kalpeita kuin kananmuna kesäaamuna.
Toki myös scifi ja fantasia tapahtuvat ihmissuhteiden määrittämissä kehyksissä, ja se antaa kullekin tarinalle oman persoonallisen virityksensä ja sävyn. Mutta lajityypin kärkeä määrittävät sellaiset tarinat, joiden puitteissa voi vaikkapa tuoda esiin vaihtoehtoja vallitseville ortodoksioille, tai esittää toisenlaisia tulevaisuuksia tai menneisyyksiä, ja siten tarkastella tätä meidän todellisuuttamme toisenlaisin silmälasein, inmutabilia mutans.
Sillä joskus fantasia on tehokkain tapa näyttää todellisuus. Picasson Guernica ei ensi silmäyksellä näytä todellisuudelta, mutta on kuitenkin yksi rajuimmista sotakuvauksista kautta aikojen. Siinä fantasia peilaa todellisuutta järkyttävämmin kuin valokuvat ja sotakirjeenvaihtajien selostukset. Ja mitä olisi Orwellin Animal farm ilman fantasiaa puhuvista eläimistä? Tai Ursula LeGuinin Maameren tarinat ilman fantasiaa taikuudesta?
Parhaat tarinat kantavat aina mukanaan myös paljon suurempia teemoja. Miltei jokainen romaani on keksitty tarina, mutta fantasia ja scifi ovat tarinoina enemmän out of the box kuin realistinen romaanikirjallisuus. Siihen liittyy ja se vaatii lukijalta suuremmat luovuuden vapausasteet.
Esimerkiksi Segrfell -sarjan sinänsä nautittavassa, romanttisessa ja mystisen jännittävässäkin tarinassa elää koko ajan taustalla toisenlainen ontologia kuin vallitsevat konsensukset sekä tieteessä että uskonnossa. Sillä maailma minun parhaan ymmärrykseni mukaan oikeasti on hyvin toisenlainen, vaikka ihmisen synnynnäiset itsepetosmekanismit estävätkin useimpia paneutumasta siihen vailla ennakkoon kiinnitettyjä uskomuksia.
Octolution -sarjassa tarkastellaan hyvän tarinan taustalla eläinoikeusliikkeen dilemmaa ja mahdollisuuksia sekä sitä millaisia vaikeuksia sen voitto kohtaisi jos maailma äkkiarvaamatta joutuisi sen tarjoaman valinnan eteen.
Kirjassa Erik Mattsonin salaisuus taas, osin huumorin varjolla, leikitellään haarautuvien maailmankaikkeuksien teorialla, joka edelleenkin on yksi mahdollisuus maailman kuvaukseksi. Sen suosio on vaihdellut vuosikymmenten mittaan, mutta juuri eilen luin taas tiedeuutisen, jossa kerrottiin että sitä on taas vakavasti pohdittu selityksenä eräisiin kvanttimaailman ilmiöihin.
Yllätä itsesi ja lue kokeeksi yksi Hypnozone-kirja, vaikka sitä ei voikaan lukea kännykällä eikä jemmata hyllyyn osoitukseksi omasta harrastuneisuudesta. Suhtaudu Hypnozonekirjoihin niin kuin nuotiotarinoihin, joita kertoo paikalle sattunut muukalainen. Kerrottuaan hän lähtee, eikä tarinasta jää todistuskappaletta, mutta se on tallentunut sinun mieleesi. Niin kirjallisuus joskus syntyi, ja sellaisena se jatkuu taas sitten kun tämä sivilisaatio on tuhonnut itsensä. Tässä mielessä Hypnozonekirjat ovat siis paitsi jäljellä ajastaan, myös edellä sitä. Fantasia on sielun valkoinen lintu jota pitää vaalia.
kirjeenvaihto: hypnozoner at gmx.com